Tämä verkkosivusto on suunnattu suurelle yleisölle Suomessa
Jos astma oireilee hyvästä omahoidosta ja lääkehoidosta huolimatta, saattaa kyseessä olla sairauden vaikeampi muoto eli vaikea astma.
On tärkeää tunnistaa astman pahenemisen oireet ja kertoa niistä lääkärille, sillä vaikea astma voidaan diagnosoida ja sitä voidaan hoitaa.
Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, johon kuuluvat keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys ja siihen liittyvä keuhkoputkiston limakalvotulehdus.1
Tavallisia oireita ovat yskä, limaneritys, painon tunne rintakehällä, hengenahdistus ja uloshengityksen vinkuminen. Astman taudinkuvia on erilaisia lievästä vaikeaan.1
Vaikeaa astmaa sairastaa noin 5 % kaikista astmapotilaista.²
Vaikea astma voi kehittyä kaiken ikäisille, niin lapsille, työikäisille kuin ikäihmisille.²
Vaikean astman diagnoosi ja hoidon arvio tulisi tehdä aina keuhkolääkärin vastaanotolla.²
Astman hoidon tavoitteita ovat oireettomuus, keuhkojen normaali toiminta ja pahenemisvaiheiden estäminen.3
Hallinnassa oleva astma ehkäisee sairauden aiheuttamaa toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä ja mahdollistaa esimerkiksi vaikeaakin astmaa sairastavan työkyvyn mahdollisimman pitkään.3
Astman hyvä hallinta edellyttää säännöllistä seurantaa ja hoitoon sitoutumista lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti
Astma on hallinnassa, jos astmaa sairastava1,3:
Kokee toimintakykynsä ja elämälaatunsa hyväksi.
Voi elää oireetonta arkea.
Joutuu ottamaan oirelääkettä korkeintaan kaksi kertaa viikossa.
PEF-seurannassa ei poikkeavia arvoja.
Jos astmaoireet eivät ole hallinnassa tai jos ilmenee elämänlaatua haittaavia oireita hyvästä hoitoon sitoutumisesta huolimatta, on hyvä ottaa yhteyttä lääkäriin astman systemaattista selvittelyä eli sairauden tyypin ja sen vaikeusasteen selvittämistä varten.
Astmassa tunnistetaan erilaisia ilmiasuja (fenotyyppejä) kliinisten piirteiden, kuten astman alkamisiän, oireiden vaikeuden, pahenemisvaiheiden esiintymisen ja liitännäissairauksien mukaan.3
Astman mekanismien ymmärtämisen ja hoitovasteen ennustamisen kannalta ilmiasuja tärkeämpää on kuitenkin astman jakaminen alatyyppeihin tulehdusmekanismin mukaan. Yleisimpiä alatyyppejä ovat allerginen eosinofiilinen astma ja ei-allerginen eosinofiilinen astma. Huonommin tunnettuja ovat neutrofiilinen astma ja vähägranulosyyttinen astma.3
Sekä allergisessa että ei-allergisessa eosinofiilisessa astmassa keskeistä on limakalvon eosinofiilinen tyypin 2 tulehdus, mutta mekanismit sen taustalla ovat erilaiset.3
Neutrofiilisessa astmassa limakalvoilla on neutrofiilinen tulehdus ilman eosinofiileja, minkä ajatellaan liittyvän pitkäaikaiseen altistumiseen tupakansavulle tai hengitysilman epäpuhtauksille tai mikrobeihin limakalvon pinnalla. Myös pitkään jatkunut kortikosteroidihoito voi mahdollisesti aiheuttaa hengitysteiden neutrofiilista tulehdusta.3
Vähägranulosyyttisessä astmassa limakalvoilla ei ole granulosyyttitulehdusta. Tämä tautimuoto on huonosti tunnettu, ja sen todellisesta merkityksestä on ristiriitaista tietoa.3
Kun astmadiagnoosi on varmistettu, voidaan tehdä lisäksi allergian perusselvittelyt, veren eosinofiilimäärän mittaaminen ja joissain tapauksissa hengitystietulehduksen mittaus, jotta pystytään selvittämään, mistä astman alatyypistä on kyse.3
Vaikeaan astmaan liittyvä selvittely3
Osana vaikeaan astmaan liittyvää selvittelyä erikoissairaanhoidossa varmistetaan, onko varmasti kyseessä astma.3
Perustutkimuksia ovat 2 viikon PEF-seuranta ja spirometria. PEF-seurannassa tehdään puhallukset PEF-mittarilla aamuin illoin sekä ennen astman lääkkeitä että keuhkoputkia avaavan lääkkeen jälkeen, ja tulokset merkitään muistiin. Spirometria tehdään laboratoriossa.3
Jos diagnoosi ei selviä edellä mainituilla, tehdään tarvittaessa rasitus- tai altistuskoe. Joissakin tapauksissa voidaan päätyä tekemään hoitokoe astmalääkkeillä, jonka perusteella saadaan selville, onko kyseessä astma.3
Lisäksi selvitetään, ettei oireiden taustalla ole jokin muu sairaus. Thorax- eli rintakehän röntgenkuvaa ei oteta astmadiagnoosin vuoksi, mutta se olisi hyvä ottaa muiden syiden sulkemiseksi pois, sillä pitkittyneen yskän syynä voi olla jokin muukin syy kuin astma. Tarpeen mukaan voidaan tehdä myös muita kuvantamistutkimuksia.3
Vaikea astma saatetaan usein sekoittaa vaikeahoitoiseen astmaan, sillä molempien oireilu saattaa olla samankaltaista. Kyseessä on kuitenkin eri tila.
Astma arvioidaan vaikeaksi, kun astman oireita ei saada hallintaan maksimaalisesti ja oikein käytetystä lääkehoidosta ja astmaa vaikeuttavien liitännäissairauksien hallinnasta ja ympäristöaltisteiden eliminoinnista huolimatta.
Oireita ovat lisääntyneet jatkuvat hengitystieoireet sekä lisääntyneet astman pahenemisvaiheet. Kaikki nämä heikentävät sairastuneen toimintakykyä ja elämänlaatua ja niiden ehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota.2
Tulehduksellisen astman alatyypin tunnistaminen on tärkeää, jotta ymmärretään tulehduksen taustalla oleva mekanismi ja voidaan optimoida hoito. On myös tärkeää tunnistaa astman pahenemisen oireet, sillä vaikea astma voidaan diagnosoida ja sitä voidaan hoitaa.3
Astman hoidossa astman peruslääkityksen tulee olla optimoitu.
Astman perushoitoon kuuluvat säännöllisesti eli päivittäin otettava astmatulehdusta hoitava kortisonipohjainen hengitettävä inhalaatiolääke sekä yksi tai useampi lisälääke, yleensä pitkävaikutteinen keuhkoputkia avaava inhaloitava lääke ja mahdollisesti myös tablettimuotoinen lääke (leukotrieenisalpaaja, kortisonitabletti). Lisäksi potilailla tulee olla käytössään nopeavaikutteinen keuhkoputkia avaava inhaloitava oirelääke, jota otetaan tarvittaessa oireisiin.3
Kaikentyyppistä vaikeaa astmaa voidaan hoitaa astman perushoidon lisäksi biologisilla lääkkeillä4. Jos astma ei ole hyvästä hoidosta huolimatta hallinnassa, on tärkeää tunnistaa astman pahenemisen oireet ja hakeutua hoitoon, jotta mahdollinen vaikea astma voidaan diagnosoida ja hoitaa.
Astman suomalaisen hoitosuosituksen mukaan tablettikortisonin toistuvia kuureja tai säännöllistä käyttöä tulisi välttää lääkehaittojen vuoksi.3
Oikeanlaisen lääkehoidon lisäksi myös astman omahoito on erittäin tärkeässä roolissa hyvän hoitotasapainon ja elämänlaadun saavuttamiseksi sairaudesta huolimatta.3
Astma on sairautena yksilöllinen ja sitä sairastavan on hyvä tunnistaa omat yksilölliset oireita pahentavat tekijät (esimerkiksi pakkanen, siitepölyt ja tulehduskipulääkkeet) ja hallita oikeat toimintatavat niiden suhteen. Myös tähän saa apua terveydenhuollosta.3
Omahoitoon kuuluu3:
Lääkärin määräämän lääkehoidon toteuttaminen kotona ohjeiden mukaisesti.
Painonhallinta ja riittävä liikunta.
Tupakoinnin lopettaminen ja tupakansavun välttäminen.
Myös hengitettävien lääkkeiden oikeaan inhalaatio- eli hengitystekniikkaan on hyvä kiinnittää huomiota ja pyytää tarvittaessa neuvoa terveydenhuollon ammattilaisilta.
Pahenemisvaiheessa astman oireet, kuten yskiminen, limaisuus, hengenahdistus ja vinkuminen selkeästi pahenevat. Onkin tärkeää, että astmaa sairastava tunnistaa pahenemisvaiheiden oireet ja tietää kuinka toimia pahenemisvaiheen aikana, jotta sen etenemistä pystytään ehkäisemään.1
Pahenemisvaiheeseen viittaavien oireiden ilmaantuessa hengitettävien lääkkeiden annostusta tulisi lisätä lääkärin ohjeen mukaan. Jos oirelääkityksen lisääminen ei auta tai pahenemisvaiheita on usein, tulee hakeutua lääkärin vastaanotolle astman hoidon tehostamisen arvioon. Toistuvat pahenemisvaiheet saattavat olla merkki vaikeasta astmasta.3
Pahenemisvaiheet vaikuttavat heikentävästi astmaa sairastavan toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Niitä kuitenkin voidaan ehkäistä hyvällä astman hoidolla.1
Tukkoinen tai flunssainen olo.
Ahdistava olo ja yskä aamulla tai aamuyöllä.
Lisääntynyt tarve käyttää keuhkoputkia laajentavaa lääkettä useampana päivänä peräkkäin.
Yskä ja hengittämisen vaikeus myös päivällä.
Hengenahdistus rasituksen aikana.
Lähteet:
Olet napsauttanut linkkiä ulkoiseen sivustoon. Jotkin sivustolinkit johtavat AstraZenecan maailmanlaajuisiin verkkosivustoihin tai muihin kolmansien osapuolten verkkosivustoihin. AstraZeneca Suomi ei vastaa ulkopuolisten sivustojen sisällöstä, joihin se on linkitetty.
Valitse Jatka edetäksesi tai Peruuta palataksesi portaaliin.